Markus Maulavirta: Unohtuiko jotain - Nykyajattelua kyseenalaistava keittokirja

OSTA KIRJA

Unohtuiko Jotain tulossa syksyllä isänpäivän tienoilla 2019.

OSTA KIRJA – LISÄTIETOJA

JARI
0400500940

UNOHDUS

Unohtuiko Jotain on keittokirja, joka herättää lukijansa kyseenalaistamaan aikamme yltäkylläisyyden määrää. Elämme ihmiskunnan historian vaurainta aikaa. Voimme valikoida mitä syömme ja jopa jättää suurin osa hankkimastamme ravinnosta hyödyntämättä. Ruokahipsteriys on nyt aallonharjalla. Nyt käydään taistoa siitä kuka syö oikein ja minkälaista ruokaa. Kaikille kuitenkin on ominaista hyvinvointikylläisyys, on varaa poimia konekuivattuja rusinoita voisilmäkookoskaurasoijamaitopullasta. Ruoka kulkee pidemmän matkan kuin koskaan ja valikoima suurempi kuin koskaan. Ruokahävikki on suurempi kuin koskaan. Samalla on syntynyt jalo ajatus eläimen hengen kunnioittamisesta ja säästämisestä. Mitä kaikkea olemmekaan samanaikaisesti unohtaneet?

Otetaan pari askelta taaksepäin ja mietitään mitä olemme unohtaneet. Kirja auttaa tässä tutkimusmatkassa menneeseen. Unohtuiko Jotain ei ole kuitenkaan pelkkä perinnekirja, vaan pikemminkin tulevaisuuteen katsova retrokirja. Se tuo julki jo unohdettuja mahdollisuuksia, metodeja ja makuja. Makuaistimme on köyhtynyt siinä määrin, että emme tunnista perinteisiä aitoja makuja herkullisiksi. Prosessoitu ruokateollisuus vaikuttaa ruokavalioomme ja terveyteemme synnyttäen uusia allergioita ja aikaisemmin tuntemattomia inhoreaktioita ruokaa ja raaka-aineita kohtaan. 

Helsingissä 2019
Markus Maulavirta

TEKIJÖISTÄ

Markus
Synnyin samaan aikaan kun Kekkosesta tuli presidenttti, siis vuonna 1956.
Kokkailun aloitin vähän ennen armeijaa ja siitä lähtien hyvin intohimoisesti on ruoka seurannut elämääni tai minä ruokaa.

Nuoruusvuodet meni kokkaillessa eri hotelleissa- ja ravintoloissa. Muutamia mukavia ulkomaan trippejäkin kokkailun merkeissä tähän mahtuu. Oli kokkina olemista ja useita isojakin ulkomaan suomiruoka tapahtumia. Olen saanut palvella useita presidenttejä ja kohokohtana lienee kannattaa mainita presidentti Obaman tapaaminen valkoisen talon puutarhassa. Olen nähnyt monenlaisia pellavaliinoja ja kristallikruunuja keittiöistä puhumattakaan. Välillä vietin syksyjä poromiesten seurassa, ala jota olen seurannut hyvinkin läheltä.. Sitten olen ollut rakentamassa Eat and Joy maatilatoria helsinkiin. Se oli huikea ja opettavainen aika. Mahtuu tähän myös aika, jota en suurella ilolla muistele, mutta ei siitä enempää. Elämä on tarkoitettu elettäväksi, ei murehdittavaksi. Näin iän myötä on koko ajan kasvanut halu yhdistellä jo opittu ja harrastus – luonto. Niimpä suoritin Erä-ja luonto-oppaan ammattitutkinnon ja järjestän ohjattuja tapahtumia luonnossa, tientenkin ruoka vahvasti mukana. Pitkäaikainen ja intohimoinen maastopyöräily on pikkaisen saanut väistyä ja olenki alkanut liikkua luonnossa kävellen ja havainnoiden. Olen iloinen siitä, että on tämmöinen mahdollisuus suotu. Olen saanut yhdistää eämäni parhaat asiat ja monipuolistaa omaa osaamistani. Muuten työtä siivittää koulutus-, konsultointi ja lyhyet ja pitemmät kokkailut ympäri suomea.

Tuukka
Synnyin heti Elviksen kuoleman jälkeisenä vuonna 1978. Matkani vei Helsingin kautta pohjoiseen ja lopulta takaisin Helsinkiin, jossa valmistuin fiktio-ohjaajaksi. Työkseni teen liikkuvan kuvan tarinoita. Näin ollen tämmöisten still-kuvien ottaminen on ollut oma mukava lukunsa tässä elämän seikkailussa. 

Olen aiemmin ollut mukana kuvaamassa Markuksen edellistä kirjaa Avotulilla ja löysimme siellä toimivan työtavan tekemiseen. Yhtä kuvaa ei jäädä hieromaan tunneiksi, vaan koitan taltioida sen fiiliksen, minkä tilanteessa aistin.  JA mikä parasta, se RUOKA! Enää ei auta mennä Helsingin parhaimpiin ravintoloihin syömään, kun parempaa ruokaa on tarjolla näissä kuvauksissa, (saan syödä aina kuvan jälkeen annokset.) Tämä on minusta tärkeää, että annokset on oikeasti tehty syötäviksi, eikä maskeerattu täydelliseksi.  Kirjantaitto on ollut itselleni tämän projektin  haasteellisin osuus, koska haluan kertoa tarinan kuvien ja tekstien avulla, ilman liikkuvaa kuvaa. Mielestäni onnistuin hyvin.

Saa nähdä mihin matkamme tästä vie, mutta toivoisin tämän kirjamme herättävän yhteiskunnallista keskustelua ja totta kai myös hyväilevän makunystyröitänne.

Jari
Synnyin Helsingissä 2 vuotta ennen Englannin legendaarista jalkapallon maailmanmestaruutta eli vuonna 1964. Olen haastanut maailmaa monelta kulmalta. 

Nuorena reppurina
”Vanhojen piirimyyjien kanssa tuli käytyä oppi-/ammattikorkea- ja myyntikoulu todellisten vanhanajan reppureiden kyydissä.”

Yhdistäjänä
”Täysin uusi toimiala pelasti pitkään toimineen Kauppahuone Pesosen, joka lopulta myytiin vuonna 2015 ja jatkaa yhä toimintaansa uusien omistajien ohjauksessa.”

Hahmona
”Minulle olennaista rooleissani oli anonyymisyys puvun ulkopuolella. Satuhahmot elivät omaa elämäänsä. Tapasin ja ideoin useita tilaisuuksia tapahtumien yhteistyökumppanien kanssa ja hivuttauduin aina myös lähelle urheilijoita. Kruununa ovat juhlat tšekkien pronssikopissa -97, Canadan kapteenin kanssa nautitun maljat voittopysti seuranamme tai lämmittely Lahden hiihtojen mäkihyppytuomarien kanssa kuuman kaakaon (jekkua se oli) kera 25 asteen pakkasessa.”

Opastajana
”Työnkuvaan kuului yllättäen myös tietokoneen toimintojen ohjaus ja koulutus asiakkaille. Oppaaseen päivitettiin verkon yli tuoreimmat ruoka- ja juomalistat. Tutustuin suureen osaan kaupungin ravintoloitsijoista ja henkilökunnista. Päädyin siis opettamaan ravintolapäälliköille ATK:ta.”

Kokkailijana
”Nautinnollisia hetkiä koin Berliinissä, jossa yhdessä Markuksen kanssa rakensimme viiden ruokalajin menun 250 designhotellin päällystölle. Kaikki ruoka-aineet kärrättiin Suomesta ja kahdestaan Markuksen kanssa väännettiin luomukset apukokeille, jotka nostivat ne vieraille.”

Kauppiaana
”Parhaimpia hetkinä muistan kaupan avaamisen lämpimänä aurinkoisena päivänä, kaupan nostaminen kauniiksi ja tehokkaaksi ja kuppi kahvia ennen asiakkaiden tuloa. Toki Lasipalatsin myymälän joulu, jolloin 84 neliön tilassa laskin 120 asiakasta, kymmenen työntekijää, deejiin ja neljä tuottajaa maistattamassa. Tunnelman täydensi Elina Knihtilä ja Tommi Korpela lukemassa Taatan joulupakinaa jossain kaupan kulmassa äänentoistolaitteisiin. ”
 
Porolähettiläs
Kahden vizslan Papi

UNOHTUIKO JOTAIN ?
MARKUS MAULAVIRTA TUUKKA KOURI JARI ETELÄLAHTI